Vaatimusmäärittely – valtakunnallinen lippujärjestelmä

Menet nettipalveluun tai rautatieaseman palvelupisteeseen. Pyydät lipun Tampereelta Somerolle. Voit maksaa koko matkan kerrallaan ja saat käteesi sekä lipun, joka kelpaa sekä junaan Tampereelta Saloon että bussiin välillä Salo Somero. Hintaa lipulle ei tule sen enempää kuin nytkään, mikäli ostaisit liput erikseen. Matka sujuu mukavasti ja liikennöitsijät saavat parin päivän sisällä tililleen heille kuuluvan osuuden matkoista.

Tämä on se tavoitetila avattuna user story muotoon, joka sisältyy uuden hallituksen tavoitteeseen valtakunnallisesta lippujärjestelmästä. Asia ei sinänsä ole uusi, sillä järjestelmää on pohdittu jo viime hallituksen aikana. Mutta nyt uuteen hallitusohjelmaan asiasta saatiin jo ihan virallinen kirjaus.

Otetaan käyttöön valtakunnallinen joukkoliikenteen lippujärjestelmä, jossa yhdellä matka-kortilla voi matkustaa kaikissa joukkoliikennevälineissä. Toteutetaan valtakunnallinen joukkoliikenteen aikataulu- ja reittipalvelu.

Varsinaisesti tuossa on kaksi erillistä sovelluskokonaisuutta ja asiaa, mutta ilman valtakunnallista joukkoliikenteen aikataulu- ja reittisovellusta tuskin saadaan mitään lippujärjestelmää aikaiseksi. Näin kahdella lauseella kirjoitettuna ja vain käyttäjän näkökulmasta ajateltua asia tuntuu hyvälle ja helpolle. Yhdestä luukusta koko matkalle tarkoitettu lippu palvelisi varmasti haja-asutusalueen ihmisiä ja kannustaisi joukkoliikenteen käyttöön. Perusperiaate on selkeä ja neljä vuotta pitkä aika.

Vai onko? Kaikki eivät tähän usko, kuten TS:n uutisessa “Valtakunnallisen matkalipun toteutuminen epäilyttää” kerrottaan.

Asiantuntijoiden mukaan kaikkeen joukkoliikenteeseen kelpaavan lipun toteutus on teknisesti ongelmallista. Lisäksi moni liikennöitsijä suhtautuu suunnitelmiin epäilevästi. Uudistus kustantaisi miljoonia euroja, ja osa summasta lankeaisi liikennöitsijöiden maksettavaksi.

Leikitellään hetki asian kanssa ja pohditaan eri toteutustapoja. Mielestäni selkein lähtökohta järjestelmälle on ottaa mallia vanhasta, mutta erittäin toimivasta, puolustusvoimien litterasta. Lätkäistään matkustajalle lippu käteen ja hän voi vain näyttää ko. lippua esimerkiksi bussissa tai junassa. Perille pääsee, kunhan vain löytää oikean kulkuvälineen. En tiedä miten litteralla matkustaessa matka korvataan liikennöitsijälle, mutta vaihtoehtona voisi olla liikennöitsijän ilmoitus matkasta valtiolle ja rahat kilisevät tilille.

Valtakunnallisen lippujärjestelmän haasteisiin kuuluu ehdottomasti maksujärjestelmän luominen. VR:llä tilanne on mielestäni hyvä, sillä konduktöörit voivat lukea useita erityyppisiä lippuja. Parhaana esimerkkinä voisi mainita viivakoodiluvun kännykästä. Mutta kaikissa valtakunnallisen lippujärjestelmän piiriin kuuluvissa liikennevälineissä tilanne ei ole näin hyvä. Seuraavassa on pohdittu muutamia eri vaihtoehtoja lippujärjestelmän toteuttamiseksi.

Valtakunnallinen littera

Nopeasti vastaavan tapahtumaketjun toteutus tuntuu yksinkertaiselta. Henkilö vain lataa yleislipun kännykkään tai tulostaa sen paperille ja homma pelaa. Yhtä koodia näyttämällä pääsee kaikkiin liikennevälineisiin. Tämä ratkaisu on ainakin nopea tapa järjestää asia. Haasteeksi tässä nousee kuitenkin rahastus. Miten kohdistaa matkan maksu juuri kyseiselle henkilölle?

• Kysytään aina henkilön laskutustietoja
  • Vie liikaa aikaa. Asia pitäisi tehdä automaattisesti.
• Koko matka on ostettava etukäteen ja järjestelmä jakaa laskun eri liikennöitsijöiden kesken.
  • Entä mahdolliset muutokset kesken matkan, miten hoidetaan esimerkiksi junatyypin vaihtuminen?
  • Ei ole tarkoituksen mukaista, että muutoksen kohdalla henkilön pitäisi löytää jostain palvelupiste, jossa muutoksen voisi tehdä.
  • Muutosta ei myöskään voida tehdä esimerkiksi liikkuvasta bussissa, sillä se veisi liikaa aikaa ja tarvittavat tietoliikenneyhteydet eivät välttämättä toimi.
• Toki voisimme ajatella, että littera luetaan aina liikennevälineeseen noustessa vaikka viivakoodilukijalla. Tällöin matka voidaan ainakin jälkikäteen kohdistaa tiettyyn tilaukseen ja laskuttaa sitten tilaajalta.

• Esiin nousee heti laitteiden kustannus. Toki hinta on alhaisempi kuin etäluettavien korttien lukulaitteen hankinta, mutta liikennevälineiden määrä on valtava. Emme puhu mistään pienestä hankinnasta.

Valtakunnallinen matkakortti

Yksi ehdotus on luoda valtakunnallinen matkakortti. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Ilmeisesti ainut mahdollinen vaihtoehto olisi ladata matkakorttiin etukäteen rahaa.

• Eroaako tämä sitten nykytilanteesta kovinkaan paljon? Rehellisesti sanottuna ei. Ainoastaan nopeus puhuu matkakortin puolesta, muuten matkan voi maksaa vaikka käteisellä.
• Nykyiset matkakortit ovat tekniikaltaan toki hyvin pitkälti samantyyppisiä (HF taajuudella toimia RFID kortteja), mutta lukulaitteiden toiminnassa on eroja. Lukulaitteiden sovellukset pitäisi siis harmonisoida, joka ei ole halpa asia toteuttaa.
• Lukulaitteita ei myöskään ole kaikissa tarvittavissa liikennevälineissä, jolloin lukulaitteiden maksu lankeaa lähes varmasti matkustajille.

• Kyseessä kun ei ole halpa investointi.
• Tässä taloustilanteessa ei voida realistisesti ajatella, että valtio kustantaisi kaikkiin busseihin, juniin jne. lukulaitteita.

Sirukorttiratkaisu

Ainakin monen kaupungin joukkoliikennekortti on nykyään etäluettava kortti, josta puhuttiin edellä. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin ottaa mallia pankkikortista ja luoda järjestelmä sirukortin varaan. Ainakin useimmissa valtakunnallisen matkakorttijärjestelmän alle ajatellussa liikennevälineessä olisi sirukortin lukija valmiina.

Tässä vain nousee esille se fakta, että meillä on jo tällainen sirukortti. Sitä kutsutaan pankkikortiksi. Niin ja myös sirukortin kanssa eteen tulee lukijoiden erilaiset sovellukset. Päivitystä tarvitaan tässäkin ratkaisussa. Rahaa tuskin löytyy valtiolta tai yrityksiltä.

Valtio tukemaan kaikkea matkustamista

Tämä on kohtalaisen kommunistinen ajattelutapa, mutta yksi vaihtoehto muiden joukossa on harmonisoida matkojen hinnat. Harmonisoinnilla tarkoitan sitä, että sovitaan valtakunnallisesti eri liikennevälineiden hinnat samalle tasolle. Unohdetaan kilpailu ja tuetaan liikkumista valtion rahoista.

• Sovitaan tietyn pituisille matkoille yhteiset hinnat liikennevälineestä riippumatta. Valtio tukee eri liikennevälineiden matkoja, jotta sama hinta on mahdollinen.
• Matkustajat ostavat eri pituisia matkoja etukäteen netistä ja esimerkiksi tulostavat ne paperille. Koska hinnat ovat samat kaikilla liikennevälineillä.
• Liikenne välineessä sitten leimataan matka käytetyksi. Liikennöitsijät raportoivat montako matkaa on käytetty.
• Rahat ohjataan yhteen ja samaan keskusorganisaatioon, josta niitä tilitetään liikennöintiä tarjoaville yhtiöille matkustajamäärien mukaan.

Heitin tämän vaihtoehdon vain niin sanotusti ilmaan. Itse en tällaista suostuisi rahoittamaan verovaroin, mutta tarkoituksenani olikin pohtia vain eri vaihtoehtoja.

Yhdistelmäkortti – rajapinnat, standardit ja suositukset

Loppujen lopuksi lukulaitteiden ja maksujärjestelmien hankinnassa ja käyttöönotossa on kyse järjestelmien yhteensovittamisesta. Kenties ainut tapa toteuttaa valtakunnallinen lippujärjestelmä lienee yhdistelmäkortin luominen. Tämä tarkoittaa sitä, että luodaan kortti, jota voidaan lukea RFID:llä, viivakoodilla ja sirulukijalla.

Luodaan lukemiseen ja tiedäon välittämiseen avoimet standardit ja rajapinnat. Annetaan muutokseen tarpeeksi aikaa ja tehdään standardin mukaisista laitteista tulevaisuudessa välttämättömiä. Näin annetaan eri laitteiden valmistajille mahdollisuus rakentaa ja päivittää laitteensa tukemaan valtakunnallista järjestelmää.

Tällöin kenties pääsisimme tilanteeseen, jossa eri liikennöitsijöiden rahastusjärjestelmät ryhtyvät tukemaan tätä valtakunnallista järjestelmää pidemmän ajan kuluessa. Tämän jälkeen yhtenäisen rahastusjärjestelmän rakentaminen olisi helpompaa ja matkustajan rahastaminen kävisi helposti tilanteesta ja matkustusvälineestä riippumatta.

Kyseessä ei missään tapauksessa ole yhden hallituskauden aikana tehtävä asia. Kuntien ja valtion omistamien liikennöintiyritysten kohdalla tätä yhtenäistä järjestelmää tukevien laitteiden hankinta on vielä helposti tehtävissä. Siitä tehdään vaatimus kilpailutusvaiheessa. Mutta yksityisten yritysten kohdalla tilanne voi olla vaikeampi. Kenties asian voisi hoitaa jonkin (vero)porkkanan kautta. Toki pakottamallakin asian voisi hoitaa, mutta tämä ei olisi kestävä ratkaisu.

Ei kenties vielä

Mitä enemmän pyörittää mielessään asiaan liittyviä puolia ja erikoistapauksia, niin sitä vaikeammaksi valtakunnallisen matkalipun kehittäminen tulee. Ajatus on kuitenkin mielestäni ihan tavoiteltava. On vain löydettävä ratkaisu, joka on halpa, nopea käyttää ja joka jollain tapaa helpottaa maksamista. En itse suostuisi ottamaan käyttöön jotain uutta korttia tai tulostetta, mikäli pienemmälä vaivalla voin maksaa matkani suoraan käteisellä tai pankkikortilla.

Joku voisi jopa ajatella, että onko valtakunnalliselle lipulle edes käyttöä. Pidemmillä matkoilla en ole aivan vakuuttunut, mutta lähikuntien rajat ylittävillä ratkaisuilla on selkeästi tilausta. Toki meistä moni matkustaa jo nyt esimerkiksi junalla ja hyppää sitten paikallisbussiin, jossa joutuu maksamaan eri maksuvälineellä. Tällöin yksi kortti olisi perusteltua.

Itse olisin realistinen ja lähtisin kehittämään ensin valtakunnallista aikataulujärjestelmää. Jo siinä on tarpeeksi tekemistä neljäksi vuodeksi. Todellinen ratkaisu valtakunnalliseen  taitaa kuitenkin löytyä avoimien rajapintojen ja vapaaehtoisten laitepäivitysten kautta.

Tuleeko teille mieleen muita ratkaisuja tai ongelmia valtakunnallisen lippujärjestelmän toteuttamisessa?